”Miten ja miksi olin päättänyt tulla elokuvaohjaajaksi? Miten parikymppinen suomalaispoika sopeutui ja oppi elämään Brežnevin ajan sosialistisessa Neuvostoliitossa?”

Elokuvaohjaaja Raimo O Niemi etsii vastauksia näihin kysymyksiin kirjassaan Kirjeitä Moskovasta. Hän kertoo elämästään 1970-luvun Moskovassa ja opiskelustaan maailman vanhimmassa elokuvakoulussa. Ensimmäisenä suomalaisena elokuvaohjaaja Raimo O Niemi kävi rankan koulun pitkän kaavan kautta. Päiväkirjaa hän ei pitänyt, mutta lainaukset säilyneistä kirjeistä välittävät aikalaistunnelmia.

Nuori idealisti sopeutui ja oli pian ”naš tšelovek, meikäläinen”, jonka seurassa ei tarvinnut varoa ja pelätä puheitaan. Liikkumista ja kuvauslupia hallinnoivan ”1. osaston” kanssa oli silti tavalla tai toisella tultava toimeen.

Suunnitelma vuoden kahden opiskelusta vaihtui kuudeksi. Hän oppi tuntemaan ja kokemaan neuvostotodellisuuden niin hyvässä kuin pahassa, koki onnistumisia, mutta myös pettymyksiä ja takaiskuja. Ohjaajaopintojen ja henkilökohtaisten muistojen lisäksi kirjassa kerrotaan tavallisten neuvostokansalaisten arkipäivästä.

Kirjan runsas kuvitus pohjautuu pääasiassa Raimo O Niemen kuva-arkistoon ja hänen valokuvanäyttelyihinsä ”Kuljen Moskovan katuja” ja ”Dziganovtsy”.

Elokuvaohjaaja Raimo O Niemi tunnetaan mm. Pojan ja ilveksen, Suden arvoituksen, Susikoira Roin ja Roskisprinssin tekijänä.