Diakonissa Aune Ihalaisen (Kulmalan) elämäkerta kertoo hänen taustastaan ja kokemuksistaan kuurojen ja sokeain työn pioneerina Jyväskylän seudulla 1950-luvulta vuoteen 1982 saakka. Kirjaa kirjoittaessani olen saanut kulkea mielenkiintoisen matkan ystäväni Aunen elämänpolkua lapsuudesta vaativien työvuosien kautta uuden elämän löytymiseen avioliiton myötä ja sen jälkeisiin seesteisiin yksinelon päiviin.

Tämä kirja on sankaritarina siitä, kuinka yksi ihminen voi saada paljon aikaan omalla päättäväisyydellään, käytännöllisellä taitavuudellaan ja välittämisellään. Ihmisten tietämättömyys ja ymmärtämättömyys kuurojen ja kuurosokeiden asioista oli suurta, eikä yhteistä kieltä ollut ilman viittomakielen tulkkia. Kirja tarjoaa mahdollisuuden tutustua siihen, millaista työnteko ja elämä oli silloin, kun kuurojen työntekijöitä oli vain kourallinen, tulkkeina toimivat pääasiassa kuurojen omaiset ja kuurojen piti lähteä hyvinkin etäältä työntekijän luo varaamaan lääkärinaikaa puhelimitse tai saadakseen muuten viittomakielen tulkin palveluja.