Katumus on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen ilmiö. Kysymyksiä katumuksen luonteesta, sen myönteisistä ja kielteisistä puolista ja suhteesta hyvään elämään.

Katumus on ikävä tunnetila, sillä katuessaan ihminen kärsii. Kautta historian katumusta on kuitenkin pidetty myös tärkeänä ja tarpeellisena tunteena. Useimmat meistä ajattelevat, että katumiseen liittyy kielteisten seikkojen lisäksi myönteisiä asioita ja että toisinaan katumus on paikallaan. Mutta miksi sitä oikeastaan pitäisi tuntea? Onko katuminen hyödyllistä? Kuuluuko katumuksen tunteminen moraalisiin hyveisiin tai velvollisuuksiin?

Filosofit, teologit ja psykologit ovat kirjoittaneet katumuksen luonteesta satojen vuosien ajan, ja on paljastunut, että katumus on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen ilmiö. Esseemäisessä teoksessaan käytännöllisen filosofian dosentti Juha Räikkä arvioi katumisen hyviä ja huonoja puolia ja tarkastelee katumuksen suhdetta muun muassa tahdonheikkouteen, itsepetokseen, häpeään ja anteeksiantoon.

”Katumuksen filosofia on puhtaasti filosofista pohdiskelua, helppolukuinen ja kuitenkin aiheensa hyvin summaava esseemäinen kirja.”
Yliopisto-lehti