Kulle Raig
“Siis pyöritä, lennätä pellavapäätä kun silmissä leikkivät säkenet lyö...”

Tällä valssisävelmällä virolainen Georg Ots lauloi itsensä suomalaisten sydämiin aikana, jolloin läheinen naapurimaa tuntui olevan valovuosien päässä. Saarenmaan niittyjen kasteinen syli oli silloin yhtä kuin koko Viro ja Georg Ots oli legenda jo eläessään, vaikkei olisi koskaan muuta laulanut kuin tämän yhden laulun, Saarenmaan valssin.

Georg Ots lauloi kolmessakymmenessä vuodessa 70 näyttämöroolia, suurimman osan niistä oopperassa. Oopperalaulajan ”ura” alkoi musiikinopettajan pyytäessä lapsia ensimmäisenä koulupäivänä laulamaan jotakin: Georg kajautti ilmoille Cavaradossin aarian - italiaksi. Sen hän oli oppinut kotona isäänsä matkimalla.

Georg Ots joutui laulamaan kymmeniin miljooniin kohonneelle yleisölleen lähinnä siinä kuudesosassa maapalloa, jota Neuvostoliitoksi sanottiin. Myös niin kutsutuissa kansandemokratioissa hän pääsi vierailemaan ja lisäksi Pohjoismaissa. Suomeen hänellä kehittyi oma, erityinen suhteensa.

Kulle Raig kirjoittaa elävästi etuoikeutetusta taiteilijasta ja hänen elämästään. Mitä hän ajatteli omasta asemastaan, yhteiskunnasta, taiteesta, ihmisenä olemisesta? Pystyikö hän koskaan avautumaan kenellekään olosuhteissa, joissa oli viisaampaa vaieta? Muun muassa näihin kysymyksiin tämä teos etsii vastauksia.

Palvonnaksi yltyneestä suosiosta huolimatta Otsin elämässä oli paljon sellaista dramatiikka, jota vain harva ihminen kokee. Traagisinta lienee ollut hänen liian aikainen poislähtönsä. Hänen musiikkinsa elää kuitenkin edelleen. Suomessa Georg Ots on yhä tunnetuin virolainen - vielä 25 vuotta kuolemansa jälkeenkin.


Lk. 99.1