Kirveet paukahtelivat, metsä kaikui, ja rytinällä kaatui mänty männyn hartioille. Niin kaatoivat Jukolan veljekset kaskensa, polttivat sen, kylvivät ja korjasivat sadon. Aleksis Stenvall kaatoi kirveen sijasta sulkakynällään, näytelmillään ja Seitsemän veljestä -romaanillaan luutuneita taidekäsityksiä ja sovinnaista moraalia niin verrattomalla tavalla, että satoa riittää korjattavaksi yhä 2000-luvulla.

On yhä ajankohtaista pohtia, missä laajuudessa Aleksis Kivi tuli osaksi suomalaista kulttuuria jo 1900-luvun vaihteeseen mennessä. Impivaaran kaski käsittelee yhteiskunnallista ilmapiiriä, johon Kiven teosten vastaanotto ensimmäisen puolen vuosisadan aikana oli sidoksissa. Mitkä tekijät edistivät tai estivät Kiven teosten saattamista lukevan kansanosan keskuuteen? Mikä oli Kiven osuus fennomaanien poliittisessa taktikoinnissa?

Kirjassa tarkastellaan monien uusien lähteiden valossa Kiven teosten leviämistä, vastaanottoa, markkinointia, lukukokemuksia, osuutta kansanopetuksessa sekä Kivi-kultin syntyä.