Elimäkeläistä kansanelämää perustuu tavallisen kymenlaaksolaisen kansanmiehen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle lähettämään perinnekokoelmaan. Kokoelman kerääjä, Elimäen Raussilassa parhaan ikänsä elänyt Antti Kujala (1881 - 1947) innostui kansanperinteen tallentamisesta hämmästyttävän nuorena: hän pani ensimmäiset satunsa ja tarinansa paperille jo 13 - 14-vuotiaana. Vuosien mittaan kokoelma kasvoi kunnioitettavan suureksi ja monipuoliseksi. Satujen ja tarinoiden lisäksi Kujala kirjasi muistiin sananparsia, arvoituksia, lauluja, taikoja, uskomuksia ja enteitä - ja kaikki aidolla Elimäen murteella. Erityisen lähellä kerääjän sydäntä näyttävät olleen kaskut. Niiden avulla lukija saa erinomaisen kuvan elimäkeläisestä rehevän rikkaasta kansanhuumorista. Kirjan sivuille on koottu myös Kujalan laatimia kansatieteellisiä kuvauksia, jotka tarjoavat yksityiskohtaisen tarkkaa tietoa kymenlaaksolaisen maalaispitäjän elämästä sata vuotta sitten.
Kirjan tekijä, tohtori Matti Punttila esittelee johdantoluvussa Antti Kujalan ja hänen perinnekokoelmansa sekä antaa lukijalle tarpeelliset perustiedot Elimäen murteesta. Lisäksi hän on laatinut varsin laajan sanahakemiston. Teoksessa on Antti Kujalan omia piirroksia sekä lähes puolensataa vanhaa valokuvaa, jotka osaltaan täydentävät kuvaa vuosisadan vaihteen Elimäestä.