Metsänkäsittelyssä metsäammattilaiset ja metsäluonto toimivat usein eri suuntiin. Metsäammattilainen yksipuolistaa metsää tasakokoiseksi yhden puulajin puustoksi ja selittää hoitavansa sitä, mutta metsäluonto pyrkii palauttamaan "hoidetun" metsän takaisin monimuotoiseksi, vaihtelevanrakenteiseksi sekametsäksi. Mitähän saataisiinkaan aikaan, jos metsäammattilainen tekisi sovinnon metsäluonnon kanssa ja ryhtyisikin sen kanssa yhteistyöhön?

Tässä kirjassa metsäsuunnittelun professori Timo Pukkala, metsänhoidon professori (emer.) Erkki Lähde ja tohtori Olavi Laiho tarkastelevat tätä yhteistyön vaihtoehtoa eli metsän jatkuvaa kasvatusta uusimman tutkimustiedon valossa. Jatkuvassa kasvatuksessa ei tehdä avohakkuita. Sitä käyttäen metsät säilyisivät metsinä ja olisivat nykyistä monikäyttöisempiä ja monimuotoisempia. Jatkuva kasvatus on lisäksi taloudellisesti kannattavampaa kuin avohakkuuseen ja viljelyyn perustuva tasaikäismetsätalous.