"[...] 20 vuotta unelmaa/ ja pilvet Pisan tienoilla/ ovat yhtä kauniita kuin missä tahansa Italiassa/ sanoi nuori Mozart: jos otatte prisen/ tai seuraten Poncea ("Ponthe"/ lähteelle Floridassa/ de Leon alla fuente florida/ tai Ankhises, joka tarttui hänen ilmakupeisiinsa/ ja veti hänet luokseen/ [...]"

PISAN CANTOT (The Pisan Cantos, 1948) on outo kulttuurihistoriallinen muistomerkki. Se vaikuttaa modernistien etujoukkoon tuolloin neljä vuosikymmentä lasketun ja Italian fasistihallinnon palveluksessa 20 vuotta intomielisesti toimineen tekijänsä poliittiselta omaelämäkerralta ja samalla ynnäykseltä hänen kieli- ja kirjallisuuskäsityksistään. Teos sai tuoreeltaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston runouspalkinnon, mutta kirvoitti myös tylyä arvostelua mahdottomine näkökulmineen ja mahtipontisine otteineen.

Tutkijoista esimerkiksi Andrew DuBois'n ja Frank Lentricchian sanoin se on "seka-aineksinen sekasortoisuuteen saakka". Muiden muassa John Longenbach taas painottaa teoksen toista astetta tai ulottuvuutta: rytmisten, kieliopillisten ja retoristen rakenteiden välillisyyttä tai niiden katoamisen ja ilmaantumisen vuorottelua. Teos on tarjonnut vastaanottajilleen loputtomasti tutkittavaa.

Kiistelty varjoklassikko ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa suomeksi. Siihen sisältyvät kääntäjän runsaat huomautukset ja perehtyneet jälkisanat.