Kaatuneiden valkoisten sankarihautaamisesta Suomessa vuonna 1918 ei ole julkaistu aikaisempaa tutkimusta. Tämän tutkimuksen tehtävänä on kaatuneiden hautaamisen sekä sen merkityksen selvittäminen valkoisessa Suomessa vuonna 1918. Hautauskäytäntöä tarkastellaan erityisesti kaatuneiden hautajaisiin sekä hautaustoimeen liittyneiden ilmiöiden ja käytäntöjen sekä toisaalta organisaatioiden näkökulmasta. Tutkimuksen keskeinen kohde on suomalaisen sankarihautausilmiön käsitteleminen. Tutkimus vastaa seuraaviin kysymyksiin: Millaiseksi muodostui valkoisten kaatuneiden hautaaminen? Miksi hautauskäytäntö muodostui juuri sellaiseksi? Oliko toiminta järjestelmällistä ja organisoitua? Syntyikö talvi- ja jatkossodassa toteutetulle kaatuneiden huollolle malli jo vapaussodassa? Väitöstutkimus perustuu laajaan arkisto- sekä sanomalehtimateriaaliin ja luo kattavan kuvan sankarihautauskäytännön synnystä, kehittymisestä sekä käytäntöön johtaneista syistä Suomen itsenäistymisvaiheessa. Kirja sisältää 50 valokuvaa.