Tutkimuksessa nuorten kertomuksista piirtyy kuva luottamuksen puutteen ja pettymysten värittämästä yksinäisyydestä. Nuorten kokemusten kuuntelu avaa näkymiä paitsi lasten ja nuorten psykososiaalisten palveluiden kehittämiseen niin myös lastensuojelun
Koulukodeilla on pitkä historia lastensuojelullisina instituutioina suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuuntelemalla koulukodeissa asuvien nuorten kokemuksia saadaan tietoa paitsi koulukodeista niin myös lastensuojelun, koulun ja perheiden merkityksistä - ja monin tavoin loukatuista lapsuuksista. Tutkimus perustuu kahdessa koulukodissa asuvien nuorten haastatteluihin, heidän ottamiin valokuviin ja tutkijan läsnäoloon laitosten arjessa. Nuorten kertomuksista piirtyy kuva luottamuksen puutteen värittämästä yksinäisyydestä ja sivuunjäämisen kokemuksista. Koulukoti elämänvaiheena ja tilana tarjoaa monia mahdollisuuksia, mutta samalla se edellyttää strategioivaa asennetta ja olemisen tapaa. Nuorten kuvausten pohjalta voidaan arvioida palvelujärjestelmän toimintaa. Monen nuoren kokemukset vaihtuvista työntekijöistä ja sijaishuoltopaikoista välittävät kuvan järjestelmästä, jossa nuori siirretään toistuvasti uusiin suhteisiin ja yhteisöihin. Koulukoti voi olla jatke tuossa ketjussa tai se voi merkitä kaivattua arjen turvaa.