Sisäänkäynti toivottaa tervetulleeksi ja kertoo talon vaiheista, sen asujistakin. Aikoinaan se saattoi myös huomauttaa: väki ei ole kotona, tule toiste! Tiedon välitti ovea vasten asetettu luuta.

Tulijaa vastassa on ensin portaat: torpassa luonnon laakakivi, kaupunkihuvilassa kivimiehen taidonnäyte, rintamamiestalossa betoniporras.

Mitä sitten seuraa? Oven suoja viestii tyylihistoriaa, yksilön toiveita ja seudun omaleimaisuutta, oli kyse sitten avo- tai umpikuistista.

Kuisti on ollut arkivälttämättömyys - ja vähitellen kesäseurustelun keskipiste. Se on ollut myös talon koru, katseen kohde. Mutta mitä tehdä, jos vanha kuisti on hävitetty tai muodistettu tuntemattomaksi tai jos edellispolven ratkaisu latistaa talon ilmeen?

Portaalta porstuaan vihjaa, että kuistin voi elvyttää. Oikeaan tunnelmaan riittää toisinaan oven kunnostus, vanhanaikaiset pelargonit saviruukuissaan ja mummon kirjailema pöytäliina. Joskus tarvitaan vain iloista siivousmieltä. Ja se kylämarkkinoilta hankittu luuta!