Tieto- ja viestintäteknologian käyttäminen opetuksessa herättää luokanopettajaopiskelijoissa edelleen epävarmuutta

Väitös kasvatustieteen alalta

Väittelijä FM Susanna Pöntinen

Aika ja paikka: 29.11.2013, klo 12, sali E100, Educa-rakennus, Joensuun kampus

Nykyään tieto- ja viestintäteknologian käyttämisen odotetaan olevan arkipäiväinen osa opetusta ja oppimista. Samanaikaisesti eri yhteyksissä käydään jännitteistä keskustelua siitä, miten opetuskäyttö kouluissa toteutuu. Opetuskäytön opiskelu on keskeinen kysymys myös opettajankoulutuksessa. Aikaisemmissa tutkimuksissa sitä ei kuitenkaan ole tarkasteltu kulttuurisena kysymyksenä luokanopettajaopiskelijoiden itsensä kuvaamana.

Keskeinen päätelmä FM Susanna Pöntisen väitöstutkimuksessa on se, että luokanopettajaopiskelijat kuuluvat sukupolveen, joka on oppinut käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa vapaa-ajallaan, mutta sen käyttö opetuksessa ja oppimisessa herättää edelleen epävarmuutta. Jatkossa opettajankoulutuksessa on tärkeää tarkastella, miten opiskelijoita voitaisiin rohkaista laajentamaan oppimiseen liittyviä näkemyksiä jo opintojen alussa. Puhetavat korostavat opetuskäytön irrallisuutta

Pöntinen löysi tutkimuksessaan neljä erilaista puhetapaa, joita luokanopettajaopiskelijat käyttävät kuvatessaan tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttöä.

Puhetavoissa luokanopettajaopiskelijat eivät sido tieto- ja viestintäteknologian käyttämistä luontaiseksi osaksi opetusta ja oppimista. Tämän vuoksi se herättää epävarmuutta, mutta suhtautuminen epävarmuuteen vaihtelee puhetilanteittain. Puhetilanteesta riippuen epävarmuus joko hyväksytään tai epävarmuutta halutaan välttää.

Opetuskäytön taustalla vaikuttavat kulttuuriset ja sosiaaliset rakenteet luovat sosiaalista painetta käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessa ja oppimisessa, mutta niillä myös luodaan sosiaalista hyväksyntää tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytölle. Puheessa epävarmuuden hyväksyminen ja epävarmuuden välttäminen paikannetaan erityisesi yksin ja yhdessä tekemisen perinteisiin. Epävarmuuden hyväksyminen tuo esille, miten opetuskäytössä korostuu yhdessä tekeminen ja aikaisempien oppimiseen liittyvien näkemysten laajentaminen. Epävarmuuden välttäminen korostaa puolestaan yksilökeskeisyyttä ja aikaisempia oppimiseen liittyvien näkemysten vahvistamista.

Puhetapoja yhdistävät ja erottelevat piirteet tuovat tutkimuksessa esille, että tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön kulttuuri muotoutumisessa korostuu koulun ja koulun ulkopuolisen maaliman välisen suhteen arviointi. Vapaa-ajalla tutuksi tulleesta tieto- ja viestintäteknologian käytöstä huolimatta tämä on opiskelijoille uusi tapa tarkastella opetusta ja oppimista. Uudenlaisen tavan korostuminen kertoo siitä, että opiskelijoilla itsellään ei ole kokemusta tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytöstä ja näkemykset juurtuvat kulttuuriin, jossa tieto- ja viestintäteknologian käyttö ei ole osa opetusta ja oppimista. Uudenlainen tapa edellyttää opiskelijoilta kannanottoa, miten muuttuneeseen tilanteeseen sitoudutaan. Muutoksen voi joko ainoastaan todeta tai muutokseen voi ottaa aktiivisesti kantaa muutosta kannattaen ja muutosta kyseenalaistaen.

Tutkimuksen aineistona ovat oppimispäiväkirjat, jotka luokanopettajaopiskelijat ovat kirjoittaneet vuonna 2008 osana tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön opiskeluun liittyvää opintojaksoa.