Väitöskirjassa selvitettiin sammalten avulla raskasmetallien (As, Cd, Cr, Cu, Fe, Hg, Ni, Pb, V, Zn) laskeumaa Suomessa 1985-2000, verrattiin sammalia, jäkäliä ja kaarnaa raskasmetallien kerääjinä ja tutkittiin viherlevien esiintymistä suhteessa typpilaskeumaan ja ympäristötekijöihin. Kaarnan avulla kartoitettiin myös Kuolan päästöjen leviämistä Pohjois-Suomeen.
Sammalilla saatiin hyvin esiin alueelliset erot raskasmetallilaskeumassa. Sammalten pitoisuudet olivat yleensä korkeimpia Etelä-Suomessa ja alimpia Pohjois-Suomessa. Erityisesti lyijyn, kadmiu-min ja vanadiinin pitoisuudet vähenivät seurantajaksolla koko maassa. Sen sijaan kuparin, nikkelin ja kromin pitoisuudet vähenivät selvimmin suurten päästölähteiden ympäristössä. Sammalet sopivat paremmin raskasmetallikartoituksiin kuin jäkälät ja kaarna, koska sammalilla alueelliset erot metal-lien laskeumassa tulivat parhaiten esille. Kaarna sopi alemmista pitoisuuksista johtuen muita huo-nommin kartoituksiin.
Kuolan päästöillä oli selvä vaikutus männyn kaarnan raskasmetalli- ja rikkipitoisuuksiin. Pitoi-suudet olivat korkeita lähellä sulattoja, mutta ne laskivat nopeasti etäisyyden kasvaessa päästöläh-teisiin. Päästöjen vaikutus näkyi lievänä Lapin koillisosissa vielä noin runsaan 100 km:n päässä päästölähteistä.
Viherlevät runsastuivat selvästi Etelä- ja Keski-Suomessa vuosien 1985 ja 1995 välillä samalla kun niiden levinneisyysalue kasvoi kohti pohjoista. Levien runsastuminen johtuu todennäköisesti sekä ilmaston lämpenemisestä että typen lisääntymisestä ja rikin vähenemisestä niiden elinympäris-tössä.
Osa kartoituksissa kerätyistä näytteistä on varastoitu Metlan Paljakan näytepankkiin. Näytteiden säilytyksestä on paljon etuja. Näytesarjat mahdollistavat mm. ilman epäpuhtauksien takautuvat aika-sarjavertailut. Näytepankkia tullaan edelleen kehittämään metsäympäristöön liittyvien kasvinäyttei-den säilytystilana