Itseään kysyvän kellon runot ovat syntyneet kahden elämänvaiheen välisellä sillalla. Sen pohjana on tunne, että elämä on kuin kaivo, josta menneisyytensä löytää yhä uudelleen. Kun luulee panneensa pisteen asioille kaikki vasta alkaa."Kirjoittaessa pintaan nousivat kuvat, joita olin katsonut yhdessä kohtaamieni ihmisten kanssa, mutta myös yksinäisissä piilopaikoissani. Joskus värikkäät kuvat ja merkityksiä kantaneet sanat väsyivät. Silloin löysin hetkeksi hiljaisen sisäisen maiseman, jossa tila saattoi jatkua kuin meri, joka on kuitenkin aina liikkeessä."