Ulkomaalaista työvoimaa - erityisesti terveydenhoitoalan henkilöstöä - houkutellaan Suomeen töihin. Erilaiset EU-rahoitteiset projektit rekrytoivat työntekijöitä, joille oppilaitokset ja yksityiset firmat järjestävät suomen kielen koulutuksia lähtömaassa ennen Suomeen muuttoa. Onko työperusteinen maahanmuutto vastaus työvoimapulaan? Onnistuvatko koulutusprosessit? Ovatko muuttajat ja työnantajat tyytyväisiä?

Tutkimuksessa tarkastellaan suomen kielen oppimista ja opettamista lähtömaassa, ulkomaalaisten työntekijöiden vastaanottamista suomalaisissa työyhteisöissä sekä näiden prosessien kehittämistä. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty Bulgariassa, Virossa ja Suomessa.

Työperusteinen maahanmuutto nostaa esiin tunteita ja ristiriitoja, joiden huomioiminen tai huomiotta jättäminen vaikuttaa kokonaisuuden onnistumiseen. Lähtömaakoulutus ei ole ainoastaan kielen ja kulttuurin opettamista, vaan se sisältää kokonaisen tapahtumien ja toiminnan ketjun maasta toiseen siirtymiseksi. Ihminen tunteineen, toiveineen ja odotuksineen unohtuu helposti toiminnan pyörteissä.

Työperusteista maahanmuuttoa ei tulisi tarkastella ainoastaan taloudellisen hyödyn näkökulmasta, vaan inhimillinen ihminen - sekä muuttaja että vastaanottaja - huomioiden. Työantajien toiminnalla on ratkaiseva merkitys muuttajien ammatillisen kielitaidon kehittymisessä ja siinä, että tänne muuttaneet saadaan myös pysymään täällä.