KTM Antti Pirjetän taloustieteiden kvantitatiiviset menetelmät -aineeseen kuuluva väitöskirja "Evaluation of executive stock options in continuous and discrete time” tarkastetaan Helsingin kauppakorkeakoulussa 12. elokuuta. Väitöskirjan otsikko suomeksi on "Johdon optioiden arvonmääritys käyttäen diskreetin ja jatkuvan ajan malleja". Rahoitusteorian näkökulmasta henkilöstön optiot ovat johdannaissopimuksia, joiden arvo määräytyy epätäydellisillä markkinoilla. Tavanomaisista optioista poiketen niiden arvonmääritys on luonteeltaan subjektiivista, ja siinä korostuu palkittavien suhtautuminen taloudelliseen riskiin. Teorian näkökulmasta pelkkien optioiden tarkastelu ei riitä. Sen asemesta tulisi laskea optioiden tuoma rajahyöty mallissa, joka huomioi muutkin kulutukseen ja säästämiseen liittyvät rahavirrat. Niiden yksilöllisyys korostaa tehtävän subjektiivisuutta. Useimmiten option subjektiivinen arvo on alhaisempi kuin riskineutraalin mallin, kuten Black-Scholes, tuottama arvo. Vaikka tutkimus keskittyy optioihin, samat menetelmät soveltuvat myös osakepalkkioiden arviointiin. Empiirisestä näkökulmasta on mielenkiintoista testata väitettä, jonka mukaan optioiden subjektiivinen arvo on riskineutraalia arvoa alhaisempi. Näiden vertailu on mahdollista, koska Helsingin pörssissä käydään kauppaa henkilöstöoptioilla. Kansainvälisessä vertailussa julkinen kaupankäynti on harvinaista, vaikka se tarjoaakin selkeitä etuja. Tärkein taloudellinen etu on, että pörssikaupassa optioiden kauppahinta sisältää ns. aika-arvoa, eli kauppahinta ylittää osakekurssin ja toteutushinnan erotuksen. Jos optio toteutetaan eli vaihdetaan osakkeiksi, aika-arvo menetetään. Pörssikaupalla on etunsa myös verotuksen näkökulmasta. Aineistona Nokian henkilöstöoptioita Tulosten mukaan henkilöstöoptioiden suhteelliset hinnat (mittarina implisiittinen volatiliteetti eli tuoton keskihajonta) ovat alhaisempia kuin tavanomaisten optioiden. Suhteellisten hintojen ero kasvaa osakekurssin myötä, kun toteutushinta pysyy vakiona. Lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että optioiden suhteellisen hinnan ja osaketuoton korrelaatio on negatiivinen. Vapaasti tulkiten laskeviin markkinoihin liittyvä hermostuneisuus lisää optioiden aika-arvoa. Tutkimusaineistossa on 7610 kauppaa Nokian sarjan 99 henkilöstöoptioilla vuosilta 2000–2002. Kaupat on tehty Helsingin pörssissä. Miten optioiden saajat suhtautuvat riskiin? Vastaus saadaan rahoitusteorian avulla perustuen optioiden ja osakkeen (kohde-etuuden) tuottojakaumien vertailuun. Formaalisti sanottuna tulos on keskimääräisen optionsaajan riskinkarttamiskerroin. Käytetyssä aineistossa se näyttäisi olevan hiukan yli yhden, mikä vastaa logaritmista hyötyfunktiota päätöksenteon teoriassa. Yleisesti ottaen empiiriset arviot riskinkarttamisen voimakkuudesta vaihtelevat voimakkaasti rahoituksen kirjallisuudessa.