Millainen asuinympäristö suomalainen maaseutu on lapsiperheille? Millaisista tekijöistä kokemus hyvästä ja turvallisesta arjesta rakentuu? Mikä on julkisten palvelujen rooli osana arkeen kuuluvan avun antamisen ja saamisen verkostoa?

Tämä etnologinen tutkimus tarkastelee maaseudulla asuvien perheenäitien arjen kulkua ja kuvaa heidän käsityksiään hyvästä arjesta. Tutkimuksen kohteena ovat erityisesti julkisten palvelujen käyttö ja niiden merkitys osana arjessa koetun hyvinvoinnin rakentumista. Palveluja tarkastellaan hyvinvointiresurssina, joka muodostaa äitien lähipiiristä ja paikallisyhteisöltä saatavan avun kanssa arkielämään kuuluvan hyvinvoinnin tuottamisen verkoston. Tässä verkostossa äidit toimivat sekä avun saajina että antajina.

Äitien mukaan keskisuomalainen maaseutu on rauhallinen, turvallinen ja luonnonläheinen asuinympäristö. Toisaalta arjen realiteetit, kuten pitkät välimatkat ja palvelujen heikko saavutettavuus, vaikuttavat arjen sujuvuuteen ja vähentävät palvelujen toimivuutta kohtaan tunnettua luottamusta. Maaseudun arjen kuvaus osoittaa myös sen, kuinka lähi- ja paikallisyhteisö muodostaa tärkeän auttamisen verkoston harvan palveluverkon maaseudulla.