Talvi- ja jatkosodan Suomessa kirjoitettiin ja julkaistiin runsaasti sotaa käsittelevää kirjallisuutta: romaaneja, runoteoksia, reportaasi- ja kirjekokoelmia, muistelmia ja sotapäiväkirjoja. Osa käsikirjoituksista jäi sotasensuurin takia kokonaan ilmestymättä.
Etulinjan kynämiehet on tutkimus näiden teosten kirjoittamisesta ja kustantamisesta, kirjojen kriitikko- ja lukijavastaanotosta sekä tietysti sensuurin toiminnasta ja sääntöjen muuttumisesta sotatapahtumien edetessä.
Tutkimus kattaa ajan talvisodan syttymisestä jatkosodan loppuun. Kirjatulva nousee nopeasti ja katkeaa yllättäen, pitkälti ulkopoliittisista syistä. Kun jatkosota puhkeaa, korsujen nurkissa ja juoksuhautojen pohjalla ikuistetaan kynät sauhuten piirteitä sodan kasvoista. Kirjailijat ja kustantajat oppivat vähitellen tuntemaan sallitun rajat: sodan pitkittyessä sensuurikin kiristyy. Aunuksestakaan ei tule matkailumaata, vaikka oppaita jo kirjoitetaan.
Keskeisinä lähteinä on käytetty kirjantekijöiden, kustantajien ja viranomaisten kirjeenvaihtoa sekä sotavuosien sanoma- ja aikakauslehtiä. Ne välittävät paitsi tietoa myös värikästä ajankuvaa vuosilta 19391944.