Lapsi, sinä olet tähti! ei ole perinteinen lastenkirja, eikä etenkään aikuisten ohjekirja. Se on tarina Mielosta, metsän ujoimmasta olennosta. Mielo haluaisi kovasti tulla päiväkotiin mutta ei millään uskalla, kun edessä heti on se korkea portti, klonk, ja seuraavaksi hirmumyrskyjä piilotteleva tuulikaappi ja hui, haamupiiri.

Mielikuvituksessa kaikki on kuitenkin mahdollista, ja niin Mielo pääsee lasten luokse ihmettelemään päiväkotiarkea. Ja aikataulutätejä ja sääntösetiä eli aikuisia, jotka eivät edes juokse käytävällä ja leikkivätkin vain tavan vuoksi.

Mielo ihmettelee arkisia asioita äänen ja opettaa aikuisiakin ihmettelemään, mutta ennen kaikkea kuuntelemaan. Lapselle kuuluu niin paljon, ettei ikinä uskoisi. Jopa ne palaverihaukat ja kaikkea kontrolloivat perfektionistipirkot pysähtyvät kuuntelemaan, juttelemaan ja löytämään uusia oivalluksia ihan siitä tavallisesta, ja samalla kaikkein tärkeimmästä, yhdessä olemisesta ja elämisestä.

Lapsi, sinä olet tähti! -kirja on jotakin uutta ja samalla niin ihanan vanhaa, ikuista. Pohjimmiltaan se kertoo pienestä ihmeestä, oman elämänsä tähdestä nimeltään lapsi. Kirjaa voi lukea lapsille kuvakirjan tavoin tai sitä voi käyttää apuna lapsen ajatusten ja kokemusten kuulemisessa: mitä lapsi päiväkotiarjesta, ja ylipäätään elämästä, ajattelee.

Kirjan ovat kirjoittaneet Eira Viitanen ja Piia Roos, kuvituksesta vastaa Siru Tirronen. Kirjan taustalla on teos Mitä kuuluu? Lapsen kertomukset ja osallisuus päiväkotiarjessa (Roos 2016).