Toinen viiva on Piia Rantakokon esikoisrunokokoelma. Runojen aihepiiri kulkee naiseuden ytimessä, lapsen odottamisessa. Alkuosan runot kertovat kaipauksesta eli mitä on odottaa jotain sellaista, jota ei voi koskaan varmuudella tietää saavansa. Läsnä on vahvasti tunne omasta huonoudesta ja kaihertava kateuskin.
Jälkimmäisen osan runot kuvaavat raskauden herättämiä tunnelmia: epävarmuutta, pelkoa, iloa, toiveita. Teoksen mustavalkoiset kuvat avaavat uuden näkökulman, oman tarinansa. Kaiken keskiössä on toinen viiva: ensin sen odottaminen ja sen jälkeen todeksi eläminen.
-----------
Neljä minuuttia
Neljä pitkää minuuttia
täynnä odotusta,
jännitystä.
Kahta viivaa,
loton seitsemää oikein,
ensimmäistä enemmän odottaa.