Kirjassa tarkastellaan Pohjolan tiede-elämän erityispiirteitä ja sen asemaa aikakauden johtavasta tiedemaasta, Ranskasta, käsin

Uusia tiedeseuroja ja akatemioita perustettiin 1700-luvun alussa eri puolille Eurooppaa, ja niiden välisten suhteiden pohjalle alkoi muotoutua ensimmäinen kansainvälinen tiedeyhteisö. Euroopassa ilmeni 1700-luvulla laajaa kiinnostusta pohjoiselle ominaisia ilmiöitä kohtaan. Aikakauden empiirisessä hengessä pohjoismaalaiset alkoivat tutkia luonnonympäristöään ja luoda siitä itselleen erikoisalaa. Myöhemminkin nämä aihepiirit ovat innoittaneet suomalaista huippututkimusta 1800-luvun halla- ja revontulitutkimuksesta 2000-luvun kylmälaboratorioihin.