Demokraattinen oikeutus on Rosanvallonin nykydemokratiaa ruotivan trilogian toinen osa. Hän tarkastelee käsitteellisesti vanhoja tapoja oikeuttaa edustuksellisuus ja hahmottelee uutta oikeuttamisen järjestelmää, joka perustuu uudenlaisiin tapoihin saavuttaa enemmistö jakautuneessa yhteiskunnassa. Rosanvallon myös osoittaa nykydemokratioita analysoimalla, että kansalaisten valtaa vahvistavat parhaiten heidän käyttöönsä luovutetut monipuoliset keinot, joilla he voivat puuttua päätöksentekoon. Hän hahmottelee perustuslakituomioistuimista ja itsenäisistä instituutioista valvonta- ja vastavoimia edustuslaitokselle ja julkishallinnolle.

Rosanvallonin vahvuus on edustuksellisuuden ja julkishallinnon nykyisten ongelmien asettaminen laajaan historialliseen kehykseen ja sen osoittaminen, kuinka kansalaisten muodostamat vastademokraattiset voimat voidaan valjastaa valvomaan ja sääntelemään edustuksellista järjestelmää ja julkishallintoa.

Pierre Rosanvallon (s. 1948) on Ranskan johtavia politiikan historioitsijoita ja teoreetikoita sekä Pierre Bourdieun seuraaja College de Francen professorina. Häneltä on aiemmin suomennettu trilogian ensimmäinen osa, Vastademokratia (Vastapaino 2008).