Me Habirut Mahabharata on mielenkiintoinen matka menneisyyteen, vanien, jättien, jäämien ja muiden habiruheimojen vaiheisiin niin arjalaisessa Intiassa kuin muinaisessa Suomessakin.

Menneen maailman mahtiheimolaiset vanit kirjoittivat vedakokoelman "Hari Vamsa" eli "Hari Vans". Samaiset vanit perustivat Suomeenkin monia asutuksia, jotka he tietysti nimesivät kuulun heimonsa mukaan esimerkiksi Vanjärveksi, Vanaiksi ja Vanajaksi. Välimeren seudulla vanit tunnettiin mystisenä danai- nimisenä merikansana. Johtuen vanien ja muiden arjalaisten heimojen finnougrilaisuudesta, varhaiset vedatekstit todellakin avautuvat hämmästyttävällä tavalla kotoisan suomenkielen avulla, mikä osoittaa muiden muassa arvostetun englantilaisen foneetikon Henry Sweetin olleen oikeassa siinä, että arjalaisilla ja finnougrilaisilla kielillä on sama kantakieli.

Kirjassa perehdytään myös sumermarien Mesopotamian kulttuuriin ja heidän merkittävään rooliinsa muinaisen Egyptin eli Kemin pyramidikulttuurin luojina. Egyptistä käsin puolestaan koordinoitiin kaivos- ja metallikulttuurien tai -siirtokuntien perustamista ja pohjoinen Suomi kuului osana tähän"pi-kaavojen" (bhagavad) ja "raamien"(py-ramid, bharama> brahma) muodostamaan kokonaisuuteen. Vedateksteissä on myös useita mainintoja "janasta" (yana) ja"janaamisesta", mikä liittyi olennaisena osana habirujen eli pirujen elämään.

Me Habirut Mahabharata on todellinen MUST kaikille historiasta, suomenkielen historiasta ja arkeologiasta kiinnostuneille. Kirjassa esitellään myös muun muassa vuonna 2016 Kanta- Hämeestä löytynyt laaja kalmistoalue massiivisine monumentteineen ja kuninkaallisine hautakivineen.