Kristityn elämän tavoite on maallisen vaelluksensa jälkeen päästä lepoon ”Aabrahamin helmaan” – taivaan iankaikkiseen valtakuntaan. Ortodoksinen kirkko on kiteyttänyt opetuksensa kristityn tiestä uskontunnustukseen, joka on käytössä kaikissa ortodoksisissa kirkoissa. Se ohjaa oikean uskon mukaiseen elämään. Tämä liittyy ortodoksisuudessa korostettuun näkemykseen, että oppi ka elämä ovat saman asian kaksi puolta.

Kristillinen usko ja mukaisen elämäntavan omaksuminen heijastuvat eettisissä valinnoissa ja teoissa samoin kuin ”sisäisen ihmisen” ajatuksissa. Sen tehtävän on kertoa, mikä on oikein ja mikä väärin. Synnintekojen jälkeen on kuitenkin aina mahdollista palata hyveeseen. Tässä apuna on rukous, jolle itse Kristus antoi selkeän esikuvan.

Ihmistä vaanivat kuitenkin halut ja himot. Paluu ja katumus, joka johtaa mielenmuutokseen, on pelastuksen edellytys. Isien opetuksen mukaan oikeamielinen lankeaa seitsemänkin kertaa päivässä, mutta pelastuksen tietä kulkeva silti nousee joka kerta ja etenee uudistuneena.

Ihmisen elämä päättyy ruumiin kuolemaan, mutta sielu jatkaa omaa elämäänsä. Jokaisessa liturgiassa aiotaan Herralta "elämällemme kristillistä, kivutonta, kunniallista, rauhallista loppua ja hyvää vastausta Kristuksen peljättävän tuomioistuimen edessä". Uskon tuoma myönteinen asenne avaa kaikille Jumalan vastaanottavan sylin siunauksella ja rakkaudella.