Puoli vuotta vangin vapautumisen jälkeen lööpit kirkuivat Kätilöopiston kahvion lehtitelineessä. Otsikossa kerrottiin joukkoampumisesta Porvoon McDonald'sin autokaistalla. Seisoin kahvikupin kanssa telineen edessä sekavin tuntein. Olin edellisyönä nukkunut vastasyntynyt poikani rinnan päällä. Nyt luin siitä, miten kolme viatonta ihmistä oli kuollut sattumanvaraisen ammuskelun seurauksena. Ampuja oli ollut samainen elinkautisvanki, jonka vapauttamiseen olin hiljattain osallistunut. Ristiriita oli suuri.
Vankeinhoitoalan sekatyömies Petri Nurmen matka Rikosseuraamuslaitoksen työsuojelupäälliköksi on vienyt miestä linnasta linnaan. Vuosien mittaan rangaistuslaitosten läpi kulkiessa Nurmen takinliepeeseen on takertunut mukaan monenkirjavia kommelluksia ja äkkivääriä tarinoita, mutta myös ymmärrystä rikollisten mielenmaisemasta.
Nurmi kertoo, millaista on tulla töihin vankilaan kuin kaalivaunun lavalta pudonneena, täysin kokemattomana. Sittemmin hän on ollut ottamassa kiinni peräti kolmea vankikarkuria siinä missä häätämässä kiinalaisturisteja Suomenlinnan vankilan ruokalasta. Millaista oli arki Seutulan työsiirtolassa, josta Irwin Goodmankin lauloi? Millaisena näyttäytyy vankeinhoito suomalaisen silmin Kosovossa, Serbiassa tai Turkissa?
Petri Nurmen työelämäkerta on samaan aikaan hullutteleva ja asiantunteva katsaus virkamiehen mielenliikkeisiin. Häneltä on aiemmin julkaistu fiktiivinen rikoskertomus Vankilaromaani.