Viipurin vanhakaupunki sai 1800-luvun jälkipuoliskolla kokea kovia. Lukuisten Euroopan linnoituskaupunkien tapaan keskustaa ympäröineet vallit purettiin, ja vuosisatoja vanhat talot väistyivät uudisrakennusten tieltä. Pyöreä torni, Raatitorni ja Pantsarlahden bastioni pelastuivat purkamiselta vain täpärästi. 1930-luvulle tultaessa vanhankaupungin historiallinen rakennusperintö oli kuitenkin jo noussut yhdeksi paikkakunnan ylpeydenaiheista.

Petri Neuvosen väitöskirjatutkimus kartoittaa Viipurin vanhankaupungin rakennusten, kuvapatsaiden ja puistojen historiaa kaupungin kiihkeän kasvuvaiheen aikana. Samalla seurataan, miten monikulttuurisen Viipurin eri väestöryhmien suhtautuminen alueen rakennuksiin ja katunäkymiin vähitellen muuttui. Teos johdattaa lukijan vanhankaupungin kapeille mukulakivikaduille, jossa ovat häntä ennen astelleet niin kauppiaat, satamajätkät kuin jokunen kaupungin historiallisia rakennuksia ihmetellyt matkailijakin.

Moni tutkimuksessa käsitellyistä rakennuksista on yhä pystyssä. Tutkimus valottaa vanhankaupungin nykyisen rakennusperinnön unohtunutta historiaa sekä kuvaa elävästi alueen rakennussuojelun ja matkailun varhaisvaiheita.