Elämää suuremmat elokuvat ja ajatus iskelmästä kansakunnan salattuna muistina ovat jokaisen suomalaisen tuntemia iskuja - ja samalla vain pieni ripaus Peter von Baghin puoli vuosisataa kattavassa toimeliaisuudessa, jonka ytimessä on kaikki mitä elokuvaan kuuluu: kymmenet kirjat ja elokuvat, maailmankuulun keskiyön auringon elokuvafestivaalin isännyys sekä tietenkin Hevoset ja minä -laulu.

Peter von Bagh sanoo itse, että hänen todellinen elämäkertansa on kirjoissa ja elokuvissa, mutta ehkä se tulee kuitenkin tässä. Muisteja on kirjoissaan ja elokuvissaan henkilökohtaisia kosketuksia välttäneen tekijän omakuva ja samalla värikäs kuvaus sukupolvesta, joka uskoi että elokuva on maailman keskipiste ja onnen evankeliumi, se inhimillisempi 1900-luvun historia.

Kulmia on monta, sillä Sinisen laulun tekijän toimet ja ystävyydet ulottuvat suomalaisessa kulttuurielämässä kaikkialle: kirjoihin, teatteriin, musiikkiin, radioon, televisioon, korkeaan ja matalaan, joiden harvinainen yhdistelijä 17 ensimmäisestä vuottaan mielisairaala-alueella elänyt Petteri on. Hänen psykiatri-isänsä oli emigrantti, pojasta tuli suomalaisuuden romanttinen näkijä ja vavahduttavien tunneaaltojen luoja, jonka muotokuvat Tapio Rautavaarasta, Tauno Palosta ja Rauli Badding Somerjoesta ovat tv-katsojien rakastetuimpia muistoja.

Muisteja on kurinpitoa, akateemisia kiipijöitä ja byrokraatteja vastaan kirjoitettu kirja, ja sitä myötä herkullinen raportti siitä mikä valtakunnassa ja sen kulttuurielämässä on mennyt pieleen.

Peter von Bagh sai Chaplin-kirjallaan Lauri Jäntin säätiön kunniamaininnan merkittävästä vuonna 2013 julkaistusta suomenkielisestä tietokirjasta. Hän sai myös Suomen tietokirjailijat ry:n Warelius-palkinnon sekä San Franciscon elokuvajuhlilla arvostetun Mel Novikoff -palkinnon, joka myönnetään "legendaariselle cinefiilille hänen elämäntyöstään kansainvälisen elokuvan parissa".