Charles Chaplin (1889-1977) oli paitsi 1900-luvun tunnetuin elokuvantekijä, myös aikansa kuuluisin ihminen. Hänestä on kirjoitettu satoja kirjoja, jotka pääsääntöisesti keskittyvät Chaplinin henkilöhistoriaan ja hänen yksityiselämänsä dramaattisiin vaiheisiin.

Peter von Baghin teoksen pääroolissa ovat elokuvat. Kiehtova jännite syntyy tavasta, jolla Chaplinin 83 elokuvan helminauhaan punoutuu sekä tekijänsä elämänlanka että viime vuosisadan historia. Kukaan toinen elokuvantekijä ei ole samalla oivalluksen tasolla yhdistänyt henkilökohtaista ja yleispätevää, intiimiä ja provokatiivista, ajatonta ja päivänpolttavaa.

Chaplinin pojasta (1921) Parrasvaloihin (1952) piirtyy kokonaiskuva ihmisen ikäkausista. Varhaisista lyhytelokuvista viimeisiin teoksiin Chaplinin kantavana teemana kulkee sivullisuuden kokemus. Historialliset polttopisteet tähdentyvät pääteosten sarjassa: Kultakuume (1925) ja Kaupungin valot (1931) olivat nousukkuuden ja pula-ajan diagnooseja, Nykyaika (1936) näytti tekniikan vyöryn pienen ihmisen yli, Diktaattori (1940) oli suora reaktio fasismiin ja antisemitismiin, Ritari Siniparta (1946) pelkisti ironisessa henkilökuvassa massamurhien aikakauden, Kuningas New Yorkissa (1957) asettui mccarthyismin rohkeaksi peilikuvaksi. Menneen vuosisadan ohjaajista Chaplin on yhä kaikkein ajankohtaisimpia.

Kirja antaa havainnollisen kuvan Chaplinin tekijyydestä, hänen työskentelytavoistaan ja niistä keinoista, joilla hän kehitteli dramaturgista iskuaan. Teos sisältää ennen julkaisematonta materiaalia Chaplinin arkistoista: luonnokset, kirjeet, valokuvat ja työskentelypäiväkirjaotteet muodostuvat tutkimusmatkaksi suuren taiteilijan ajatusmaailmaan ja luomisprosesseihin.