Tehdastyöntekijöiden firabelitöillä tarkoitetaan työntekijöiden omaksi hyödykseen työpaikalla, työnantajan välineillä ja materiaalista tekemiä oheistöitä. Teollisuuden piirissä ilmiö on laajasti tunnettu, vaikka työnantajien virallisesta näkökulmasta niistä on vaiettu ja niiden tekeminen on ollut kiellettyä ilman erillistä lupaa. Firabelitöiden tekeminen yleistyi toisen maailmansodan jälkeisen säännöstelyn aikana, jolloin firabeleina tehtiin kodin tarve-esineitä ja huonekaluja. Firabelien aiheet muuntuivat yhteiskunnallisen rakennemurroksen myötä tarve-esineistä koriste-esineisiin ja vapaa- ajan hyödykkeisiin.

Tutkimuksessa määritellään mitä firabelityöt olivat, ketkä niitä tekivät, minkä takia niitä tehtiin ja miten ilmiö linkittyy osaksi tehdastyön lattiatason paikallisia suhteita ja työpaikkakulttuuria sekä niiden epävirallisia käytäntöjä. Laajaan haastatteluaineistoon perustuva muistitietotutkimus osoittaa firabelitöiden merkityksen työntekijäkollektiivin jakamassa työpaikkakulttuurissa ja avaa uusia näkökulmia työväen historiaan, teollisuuden sosiaaliseen kulttuuriin ja muistitietotutkimukseen.