Tutkimuksen kohteena on terveydenhoitotyön viitekehys. Kaksikymmentä terveydenhoitajaa kertoi käsityksiään terveydenhoitotyöstä, hoitotyöstä ja terveyssisartyöstä. Terveydenhoitotyö työnä ja käsitteenä on ollut suomalaisessa hoitokulttuurissa ja työkäytännössä jo pitkään. Kuitenkin tutkittua tietoa siitä on vähän. Sen tähden käytännön työssä olevien terveydenhoidon asiantuntijoiden kuten terveydenhoitajien käsitysten tutkiminen oli tarpeellista.
Terveydenhoitotyö-käsitteen historiallinen käyttö on osoittanut, että terveydenhoitotyö liittyy hoitotyöhön ja terveyssisartyöhön. Tässä tutkimuksessa terveydenhoitotyön teoreettinen tarkastelu ja viitekehyksen rakentaminen edellytti terveydenhoitotyön tarkastelemista suhteessa hoitotyöhön ja terveyssisartyöhön, koska niillä on historiallista, kulttuurista ja ajallista samankaltaisuutta.
Terveydenhoitajien käsitykset hoitotyöstä ja terveydenhoitotyöstä on analysoitu fenomenografisella eli näyttäytyvän ilmiön kuvauksellisella analyysilla muodostamalla käsityksistä kuvauskategoriat. Narratiivisella eli kertomuksellisella analyysillä on rakennettu 20 kertomusta terveydenhoitajien käsityksistä terveyssisartyöstä. Laadullisten menetelmien tuottamien tulosten pohjalta rakentui terveydenhoitotyön viitekehys.
Tässä tutkimuksessa kehitettiin teoreettis-metodologinen lähestymistapa, jossa sovellettiin narratiivista analyysimenetelmää kertomusten muodostamisessa. Kertomukset, ihmisten elämä ja käytännön toiminta ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Ihmiselämän sidonnaisuus aikaan, historiaan ja kulttuuriin tulee esille tutkimustuloksissa. Terveyssisartyön kertomukset kuvasivat terveyssisartyötä ja sen liittymistä ihmisten jokapäiväiseen elämään. Kertomukset välittivät terveyssisarten persoonallista, ammatillista ja kollektiivista identiteettiä sekä terveyssisartyön etiikkaa ja moraalia. Terveyssisartyö on antanut ammatillisen ja historiallisen tietopohjan terveydenhoitajan työlle. Terveyssisaren ja terveydenhoitajan työn tehtävät, työmenetelmät ja päämäärät ovat samansuuntaiset.
Terveydenhoitotyötä terveydenhoitajat kuvasivat terveyttä edistävänä, sairautta ehkäisevänä ja terveyttä suojelevana työnä. Hoitotyötä he kuvasivat parantavana ja korjaavana työnä. Terveydenhoitotyön työmenetelminä esille tuli terveyteen ja elämäntapaan vaikuttaminen, kuuleminen, ammatillinen välittäminen, tukeminen ja jokapäiväisessä elämässä selviytymisessä auttaminen. Konkreettinen tekeminen ja toiminta kuten ihmisen hoitaminen, auttaminen, ihmisen tarpeista huolehtiminen ja hoitotyön toteuttaminen konkreettisina toimenpiteinä sekä kädentyönä olivat hoitotyön auttamismenetelmiä.
Tämän tutkimuksen tuloksena rakentui terveydenhoitotyön viitekehys, jollaista aikaisemmin ei ole tutkimuksella tuotettu. Viitekehys voi toimia terveydenhoitotyön tietoperustan kehittämisen lähtökohtana, jotta voidaan lähteä laajempaan ja syvällisempään terveydenhoitotyön teorian muodostamiseen. Viitekehys koostuu eettisestä perustasta, lähtökohdasta, työstä ja palvelusta. Terveydenhoitotyön eettisenä perustana oleva huolenpito ilmenee välittämisenä, vastuun ottamisena, konkreettisena huolenpitona ja huolenpidon vastaanottamisena. Lähtökohtana terveydenhoitotyössä on terveys ja yhteisöllisyys. Terveydenhoitotyö on terveyden suojelua, edistävää ja ehkäisevää työtä, joka tapahtuu terveydenhuollon ja avohuollon palveluna.
Terveys 2015 -kansanterveysohjelmassa painotetaan ihmisten mahdollisuuksien lisäämistä oman terveytensä hallitsemiseksi ja parantamiseksi. Ihmiset itse yhdessä eri alojen toimijoiden kanssa ovat keskeisessä asemassa ohjelman toteuttamisessa. Heidän omien valintojensa ja toimintojensa merkitysten painottaminen terveytensä edistämisessä edellyttää eri työntekijöiltä positiivista terveyskäsitystä ja uudenlaista ajattelua sekä työskentelymallia. Tässä uudenlaisessa ajattelussa ja työskentelyssä voidaan hyödyntää terveydenhoitotyön viitekehystä.
Tutkimustulosten perusteella narratiivinen analyysimenetelmä soveltuu hyvin ammatillisuuden tutkimiseen. Sitä voi myös käyttää koulutuksessa ammatillisen kasvun edistämiseen kirjoituttamalla kertomuksia potilas- tai asiakastapauksista, opiskelijoiden omien kokemusten ymmärtämiseen sekä hoitotyön fiktiivisten tai historiallisten kertomusten jäsentämiseen. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön teorian kehittämisessä, käytännön toiminnassa ja koulutuksessa.
