Kaksiosainen teoskokonaisuus Suomalaisen yhteiskunnan historia tarkastelee suomalaisen yhteiskunnan muutoksia vuosina 1400–2000. Lineaarisen historiankuvauksen sijaan teos keskittyy ilmiöihin ja kriiseihin, jotka ovat muovanneet historiaamme.

Teoskokonaisuuden toinen osa lähestyy suomalaisen yhteiskunnan historiaa yhteisöjen ja identiteettien kautta. Suomi on läpi historiansa koostunut erilaisista yhteisöistä, eikä käsitys suomalaisuudestakaan ole pysynyt muuttumattomana. Yhteisöt nähdään kirjassa yhteenkuulumisen tiloina, jotka tuottavat kollektiivisia identiteettejä, esimerkiksi osallisuutta tiettyyn paikallisyhteisöön. Yhteisöllisyys perustuu aina määrittelyyn siitä, keihin kuulumme ja keihin emme. Yhteisöllisyys rakentuu siis erontekojen kautta. Esimerkiksi uskonto, kieli, ammattikunta, etnisyys ja luokka ovat jakaneet kansaa ja vaikuttaneet yksilöiden käsityksiin itsestään ja muista. Identiteetit ovat rajanneet tiloja ja määritelleet ihmisten mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa.

Kirja nostaa esiin myös karttojen merkityksen erontekojen rakentajana: kartat luovat abstrakteja yhtenäisiä tiloja ja rajaavat ihmisiä esimerkiksi kaupunkilaisiin tai maaseudun asukkaisiin. Suomen tapauksessa maantieteelliset rajat ovat myös vaihdelleet, ja Suomi on kuulunut historiansa saatossa osaksi niin Ruotsia kuin Venäjääkin. Kirja tarkasteleekin yhteisöllisten ja yksilöllisten identiteettien ohella sitä, miten Suomi sai oman historiansa ja miten kansallinen historiamme on muotoutunut.