Kaksiosainen teoskokonaisuus Suomalaisen yhteiskunnan historia tarkastelee suomalaisen yhteiskunnan muutoksia vuosina 1400–2000. Kausaalisen ja kronologisen jatkumon sijaan teos lähestyy historiaa ilmiölähtöisesti. Historiassa on kysymys aina jatkuvuudesta, mutta jatkuvuus ei ole ennalta määrättyä, vaan se syntyy katkoksista – tyypillisesti kriiseistä. Kirja lähestyykin historiaa tästä näkökulmasta: miten suomalainen yhteiskunta on muotoutunut kriisien ja niiden aiheuttamien muutosten myötä?

Teoskokonaisuuden ensimmäisessä osassa näkökulmana ovat yhteiskunnalliset rakenteet ja instituutiot. Millä tavoin esimerkiksi valta on institutionalisoitunut Suomessa, ja keillä on ollut maassamme valtaa? Miten eri säädyt ja yhteiskuntaryhmät muotoutuivat, ja kuinka alamaisesta lopulta tuli kansalainen? Entä millaisia poliittisia pyrkimyksiä Suomessa on ollut Ruotsin ja Venäjän vallan alla ja lopulta itsenäisenä valtiona?

Kaikki yhteiskunnan rakenteet ovat toisaalta ihmisen toiminnan tulosta, joten rakenteiden ohella kirjassa keskeistä on yksilöiden toimijuus ja sen rakentuminen vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Historian kriisit sodista luonnonmullistuksiin ovat edellyttäneet kansalaisilta myös selviytymiskykyä. Ensimmäinen osa tarkasteleekin, miten suomalaiset ovat selvinneet historian koettelemuksista ja millaisia vaikutusmahdollisuuksia yksilöillä on ollut kautta Suomen historian.