Valokuvateos koostuu 1950-1980 -luvuilla Pentti Väänäsen Ilomantsin savotoilla ja metsätöissä ottamista valokuvista, kuviin tallennetuista tarinallisista kuvateksteistä sekä näiden vuosikymmenten metsätaloutta valottavista artikkeleista. Teoksen pääpaino on noin 200 Väänäsen ottamassa korkeatasoisessa valokuvassa, jotka kertovat elämästä ja arjesta itäsuomalaisissa metsissä taitavan ja tarkkasilmäisen havainnoijan dokumentoimana. Valokuvien kuvatekstit ovat Väänäsen itsenä kirjoittamia. Näissä pienissä tarinoissa hän ikään kuin itse vie lukijan siihen hetkeen, aikaan ja paikkaan, jossa kuvat ovat tallentuneet. Epilogi sitoo teoksen nykyhetkeen, mitä näille työmaille kuuluu nyt, millainen on niiden - ja yleensä suomalaisen metsän - merkitys tulevaisuudessa.