Leijonansillalla, vähän vaille viisi on viiden laajahkon novellin kokoelma, lähimain romaani. Novelleja yhdistävät samat henkilöt ja sama miljöö - Neuvostoliitto ja Leningrad 1970-luvulla. Tarinoissa ei jälkiviisastella, joskaan ei heittäydytä nostalgiseksikaan.
Arkea ja juhlaa tutkaillaan Pietarissa nuoren suomalaisopiskelijan silmin. Kaikki henkilöhahmot ovat todellisuudesta ja eläviä. Paitsi ne jotka ovat kuolleet. Vain muutamat nimet on muutettu. Myös novellien sisältö heijastelee aitoja tapahtumia, joihin tekijällä on tietenkin oma subjektiivinen näkökulmansa. Se voi olla joskus naivi ja mustavalkoinen, kuten vähän yli kaksikymppisen maailmankuva yleensä. Koska novellit perustuvat tiukasti aikalaismuistiinpanoihin ja päiväkirjoihin, kokoelma on samalla dokumenttiromaani olemattoman todellisuuden eli neuvostososialismin ajasta, ihmisistä ja ilmiöistä.
Pentti Stranius on kirjoittanut ja toimittanut tiedekirjojaja avustanut vakituisesti useita kulttuuri- ja sanomalehtiä artikkelein.
Kaunokirjallinen esikoisteos oli novellikokoelma Vähän karvas jälkimaku (2014). Sitä seurasi Takaa vähän äkkiä - rakkautta edes vähän (2016, yhdessä Mirjami Mohellin kanssa). Leijonasillalla, vähän vaille viisi (2016) on hänen ensimmäinen romaaninsa.