Onko Välimeri sen rantojen asukkaiden yhteinen vaurauden lähde, Mater Nostra, meidän äitimme, kuten ranskalainen tutkija Paul Balta esittää? Vai palataanko Euro-välimerellisessä yhteistyössä takaisin eurooppalaisen hegemonian ajatukseen, siihen että Välimeri on meidän meremme, Mare Nostrum?

Euroopan suhteita islamilaisiin on värittänyt kamppailu Välimeren herruudesta. Meren etelä- ja itärannat ovat myös saaneet ensimmäisinä vastaanottaa Euroopan laajentumispyrkimykset. Nyt Euroopan unionin ja unioniin kuulumattomien Välimeren maiden välillä on kuitenkin ilmennyt halua uuteen alkuun. Marraskuussa 2000 tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä kun tasavertaista kumppanuutta painottava Barcelonan julistus hyväksyttiin. Kumppanuus on ollut valikoivaa ja keskinäiset epäluulot vahvoja. Erityisen vahvasti tämän ovat saaneet kokea Välimeren eteläpuolelta tulleet siirtolaiset. Paremman tulevaisuuden toivein Eurooppaan tulleet laittomat maahanmuuttajat elävät jatkuvan pelon alla ja hyväksikäytön kohteina. Poliittinen islam sekä siihen liittyvä fundamentalismi ovat nostattaneet tunteita myös laillisia tulijoita kohtaan.

Tämä kirja ei anna vastauksia yhteistyön ongelmiin, vaan pyrkimyksenä on herättää keskustelua ja antaa uusia näkökulmia pohdittavaksi, sillä Euroopan eteläisellä laidalla käynnissä oleva kehityskulku vaikuttaa väistämättä myös Suomeen.