Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää ja vertailla yrittäjien, maatalousyrittäjien sekä palkansaajien työkykyä Työterveyslaitoksen kehittämän työkykyindeksin avulla. Työkykyindeksi koostuu sarjasta kysymyksiä, joissa otetaan huomioon työn ruumiilliset ja henkiset vaatimukset sekä henkilön terveydentila ja voimavarat. Vuoden 2004 aikana tehtyjen kyselyjen tulokset osoittivat, että lähes kaikkien työntekijäryhmien työkyvyn taso on hyvä. Iän karttuessa työntekijöiden työkyvyssä tapahtuu luonnollista heikkenemistä. Ikääntymisen vaikutukset eivät kuitenkaan näy kovin dramaattisina, sillä myös yli 54-vuotiaiden palkansaajien ja yrittäjien työkyky on hyvä. Sitä vastoin yli 54-vuotiaiden maatalousyrittäjien työkyvyn taso yltää vain kohtalaiselle tasolle. Sukupuolella ei ole oleellista vaikutusta palkansaajien ja yrittäjien työkykyyn, vaikka naisilla on omien arvioidensa mukaan hieman useammin lääkärin toteamia sairauksia ja vammoja kuin miehillä. Maatalousyrittäjinä toimivien naisten työkyky on kohtalainen, kun taas miesten on hyvä. Maatalousyrittäjien hieman palkansaajia ja yrittäjiä heikompaa työkykyä ei voida pitää yllätyksenä, sillä maatalousyrittäjillä on muun muassa muita ammattiryhmiä enemmän pitkäaikaissairauksia. Palkansaajilla on myönteisimmät käsitykset omasta tämän hetkisestä työkyvystään suhteessa elinaikaiseen parhaimpaan. Kuitenkin palkansaajat ovat enemmän poissa työpaikalta sairauden takia kuin yrittäjät ja maatalousyrittäjät. Yrittäjistä yli 60 % ja maatalousyrittäjistä yli puolet, mutta palkansaajista vain noin 40 % arvioi selvinneensä kuluneesta vuodesta ilman terveydentilasta johtuvia poissaoloja työpaikalta. Tähän vaikuttaa osaltaan ainakin yrittäjätoiminnan sitovuus ja oman panoksen välttämättömyys päivittäisessä työssä. Lisäksi yrittäjät ja maatalousyrittäjät kustantavat lyhyet sairaudesta johtuvat poissaolot itse, kun sitä vastoin palkansaajille maksetaan palkkaa lyhyidenkin sairauspoissaolojen aikana. Palkansaajat eivät nähneet juurikaan eroa oman työkyvyn tasossa arvioitiin sitä työn henkisten vaatimusten tai sitten työn ruumiillisten vaatimusten kannalta. Sitä vastoin yrittäjät ja erityisesti maatalousyrittäjät pitävät ruumiillista työkykyään selvästi huonompana kuin henkistä työkykyään. Työn fyysinen kuormittavuus ei juurikaan muutu työntekijän vanhetessa, mutta sen sijaan hengitys- ja verenkiertoelimistön sekä tuki- ja liikuntaelinten toimintakyky heikkenee iän myötä. Siten työntekijöiden työssä jaksamisessa ja työkyvystä huolehtimisessa on keskeinen rooli työterveyshuollolla. Työn vaatimuksiin nähden hyvänä säilyvä työkyky ehkäisee tarvetta siirtyä ennenaikaiselle eläkkeelle.
