Miten energiaa, esimerkiksi kotitalouksien tarvitsemaa lämpöä, olisi parasta tuottaa, on harvoin pelkkä tekninen kysymys. Kuntien energiahuollon ratkaisut, kuten käytettävä polttoaine tai tuotantolaitoksen rakentaminen, edellyttävät julkisina infrastruktuurihankkeina poliittista päätöksentekoa. Poliittisissa prosesseissa näkemykset ratkaisujen taloudellisesta kannattavuudesta tai muista hyödyistä sekä haitoista saattavat usein olla kiistojenkin kohteena. Valintaprosessien tuloksena on maahamme muodostunut hyvin monimuotoinen paikallisen energiahuollon kenttä, jolla energiaa tuotetaan monin eri tavoin ja jolla jatkuvasti syntyy myös uusia, vaihtoehtoisia toimintatapoja ja teknologiaa. Tarkastelen väitöskirjatyössäni tapaustutkimusten avulla tällaisten uusien mahdollisuuksien syntymekanismeja. Työn tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät avaavat paikallisiin poliittisiin toimintatilanteisiin liikkumavaraa, jonka nojalla toimijat kykenevät nostamaan esiin ympäristöön liittyviä kysymyksiä ja tekemään ympäristöä koskevia valintoja. Työ perustuu neljään tapaustutkimukseen, joiden tulokset on julkaistu työn liitteenä olevissa viidessä artikkelissa. Tapaustutkimukset ovat 1) polttoaineen vaihtaminen Alavuden kaukolämpölaitokseen vuonna 1993 2) turpeen kaasutuslaitoksen rakentaminen Kankaanpäähän vuonna 1980 3) lämpölaitosta koskeva sijoituspaikkakiista Kangasalla vuonna 1983 sekä 4) Tuupovaaran energiaosuuskunnan perustaminen ja toiminta vuodesta 1996 alkaen. Vaikka tapaustutkimusten tavoitteena ei olekaan kattaa paikallisen energiahuollon kenttää kokonaisuudessaan, ne kuvaavat paikallisen energiahuollon vaiheita Suomessa monipuolisella tavalla. Kankaanpään kaasutuslaitos ja Kangasalan sijoituspaikkakiista ilmentävät kaukolämpötoiminnan käynnistymisen alkuvaiheen haasteita eli öljykriisien jälkeistä aikaa. Alavuden ja Tuupovaaran tapaukset taas kohdentuvat myöhempään, 90-luvun alussa käynnistyneeseen uudentyyppisen puuenergian kasvukauteen. Tapaustutkimusten kautta hahmottuu merkittävä osa suomalaisen kaukolämpöteknologian elinkaarta sekä erityisesti puupolttoaineiden kehityskaari sen sisällä. Tapausten analyysissä on hyödynnetty yhteiskuntatieteellisen teknologiatutkimuksen ja toimijaverkkoteorian käsitteitä. Nämä näkökulmat yhdistyvät uudempaan politiikan tutkimuksen viitekehykseen, jossa painottuvat poliittisten prosessien käytännölliset ulottuvuudet. Tutkimuksen perusteella ympäristöä koskevat valintatilanteet kuntien energiahuollossa ovat sidoksissa toiminnallisiin ja käytännöllisiin suhteisiin, joihin energiahuollon toimijat osallistuvat. Kunnallisen energiahuollon tarkastelu käytäntöjensä kautta avaa mahdollisuuden nähdä myös poliittiset valinnat laajemmasta perspektiivistä käsin kuin pelkkinä määrittelykamppailuina ja kiistoina erilaisten näkemysten ja merkitysjärjestelmien välillä. Valintoja siis ehdollistavat hyvin monenlaiset käytännölliset lähtökohdat ja tavat toimia teknologisissa järjestelmissä, mikä on olennaista ympäristöpolitiikan kannalta. Esimerkiksi puuenergian käyttöönotto jossakin kunnassa saattaa edellyttää paitsi sopivan tuotantoteknologian kehittymistä myös muutoksia metsätalouden rutiineissa tai tavoitteenasetteluissa. Pelkkä investointituki uuteen polttokattilaan ei ohjaa energiaratkaisua tiettyyn suuntaan, vaan muutos edellyttää myös uudentyyppisen tieto-taidon kehittymistä paikallisen metsätalouden toimijoiden piirissä. Toisaalta esimerkiksi nykyinen kansallinen ilmastopolitiikka on synnyttänyt erilaisten poliittisten tavoitteiden toteutumisen kannalta ristiriitaisia, osittain ennakoimattomia puuenergian tuotantokäytäntöjä. Käytäntöjen väliset jännitteet tai vastaavasti niiden keskinäinen resonanssi tuottavat energiahuollon kentälle jatkuvasti uusia toimintatilanteita, joissa avautuu mahdollisuuksia nostaa esiin ongelmia ja arvioida käytössä olevan teknologian toimivuutta. Muutoksia ja vaihtoehtoja ruokkivat toiminnalliset siirtymät, esimerkiksi toimijaidentiteettien tai -positioiden siirtymät, eri toimintatilanteiden välillä. Ympäristöpolitiikan haasteena onkin tunnistaa ja tukea sellaisten toiminnallisten siirtymien muodostumista, jotka vahvistavat energiahuollon toimijoiden ongelmaratkaisukykyä ja mahdollisuuksia tehdä ympäristön kannalta edullisia valintoja.