Kirjan voi tilata myös sähköisenä pdf-muodossa Ellibsistä
Kolmekymmentäluvun lama ei ollut mikään kotimainen oikku vaan koko maailmaa ja kaikkia yhteiskunnan tasoja koskettanut kriisi. Toisin kuin maailmalla, 1930-luvun lama on Suomessa varsin vähän tutkittu aihe. Suomessa aihetta sivunneet tutkimukset ja aiheeseen keskittyneet harvat artikkelit ovat kaikki päätyneet siihen, että lama ei ollut Suomessa erityisen vakava ja se päättyi jo vuonna 1933 bruttokansantuotteen käännyttyä nopeaan kasvuun. Samalla tutkijat ovat kuitenkin uskoneet, että työttömyys on todennäköisesti ollut laajempaa kuin viralliset luvut työttömyyskortistoihin hyväksytyistä 90 000 työttömästä vuonna 1932 ovat antaneet ymmärtää. 1930-luvun lamaa on pidetty erityisesti maalaisväestöön kohdistuneena vitsauksena.
Jarmo Peltolan 1930-luvun lama teollisuuskaupungissa teossarjan ensimmäisessä osassa tutkitaan työttömyyden laajuutta ja kohdistumista Tampereella. Aikaisemmin työttömyyden laajuutta on pohdittu pelkästään työttömyyslukujen pohjalta. Nyt niiden rinnalle otetaan myös työllisyyden kehitystä laman aikana kuvaavat aikasarjat. Kaupungissa oli vuonna 1932 noin 5 000 työpaikkaa vähemmän kuin oli ollut vuonna 1928, mutta viralliseen työttömyyskortistoon hyväksyttiin enimmillään vain runsaat 2 000 työtöntä. Vasta 1990-luvulla ryhdyttiin erityisesti korostamaan, että kaupungeissa lamasta kärsi etupäässä työväestö. Tällöin puhuttiin yleensä rakennus- ja sekatyöväestöstä. Kirvesmiesten, muurareiden ja sekatyömiesten ohella lamasta kärsivät kuitenkin myös muut ra-kennusalaan sidoksissa olleet työntekijäryhmät.
Nyt nostetaan ensimmäisen kerran esille, että sahatyömiesten ohella myös muut teollisuustyöntekijät kärsivät työttömyydestä koko maassa. Tampereella 30 prosenttia metallityöläisistä ja 20 prosenttia tekstiilityöntekijöistä menetti työpaikkansa. Irtisanomiset kohdistuivat teollisuudessa useammin paremmin palkattuihin miehiin kuin huonommin palkattuihin naisiin. 14-18-vuotiaiden nuorten palkkaaminen teollisuuden palvelukseen vähentyi merkittävästi ja samalla heidän siirtymisensä työmarkkinoille viivästyi.
Kadonneiden 3 000 työttömän "salaisuuden" äärellä törmätään suomalaiseen 1930-luvun sosiaalipolitiikkaan. Saattoiko lama olla ohi jo vuonna 1933, jos työttömyys oli vielä vuonna 1936 korkeammalla tasolla kuin ennen lamaa, ja jos köyhäinhoidon työttömyyden vuoksi jakama apu oli edelleen lähes yhtä korkealla tasolla kuin pahimpina lamavuosina 1931-1933.
