Biotekniset menetelmät apuna liljojen tuotannossa
Liljat ovat yhä suositumpia sekä puutarhakasveina että leikkokukkina. Suomessa liljatuotanto perustuu tuontilajikkeisiin, joiden menestymisedellytykset puutarhakasveina ovat kyseenalaiset. Bioteknisiä menetelmiä kuten solukkoviljelyä, geenitutkimusta sekä geeninsiirtomenetelmiä käytetään yleisesti kaupallisesti merkittävien kasvien tutkimuksessa ja tuotannossa. Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena selvittää Lilium-suvun luonnonlajien soveltuvuus jalostuksen kantalajeiksi sekä viljelykasveiksi Suomessa. Samalla tutkittiin erilaisten bioteknisten menetelmien soveltuvuutta lisäyksessä ja tutkimuksessa havaittujen ongelmien selvittämiseen.
Tämä tutkimus on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Tutkimuskasveina käytetyistä n. 50 lajista ei valtaosaa ole Suomessa aiemmin viljelty. Solukkoviljelmät aloitettiin siemenistä tautipuhtaan materiaalin ja geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseksi. Kiinnostava havainto oli, että käytännöllisesti katsoen kaikki viljellyt lajit menestyivät Oulun korkeudella myös avomaalla hyvin useamman vuoden ajan riippumatta niiden alkuperästä. Kestävyytensä lisäksi luonnonlajien geneettinen monimuotoisuus on merkittävä peruste niiden käytölle tulevaisuudessa jalostuksen lähtömateriaalina. Massalisäyksessä tutkittiin erilaistumisprosesseja sekä kiinteällä alustalla että nesteviljelmissä kasvatettaessa. Viljelmissä tapahtuvaa solukon erilaistumista ohjaavia geenejä etsittiin molekyylibiologisin menetelmin. Geeninsiirtomenetelmällä saatiin tuotettua siirtogeenistä solukkoa. Vanhojen puutarhaliljojen geneettistä taustaa ja sukulaisuussuhteita tutkittiin DNA-sormenjälkimenetelmillä. Tutkimuksessa voitiin osoittaa, että kotimaista tuotantoa varten on mahdollista kehittää meillä menestyviä uusia lajikkeita sekä kantoja. Tässä tutkimuksessa käytetyt menetelmät sekä lajit soveltuivat erittäin hyvin sitä varten tarvittavaan liljojen tutkimus- ja kehittämistyöhön