Synkissä vesissä tunnelmoiva Pelagos tulee Suomen länsirannikolta, ja sen kuulee. Toistuvat, minimalistiset rytmi- ja sävelkuviot sekä lohduton, melankolinen yleissointi tuovat mieleen tietyn nimeltä mainitsemattoman jälkiteollisen merenrantakaupungin. Mukaan musiikilliseen liemeen on sekoitettu myös ripaus eksotiikkaa ja kaukokaipuuta.

Pelagos-hiekkarannalla lempeä tuuli on korvattu raa’alla mereltä sivaltavalla piiskalla ja Hollywood-palmut neuvostohenkisillä betonirakennuksilla. Kaiken lisäksi rannalla makaavaa auringonpalvojaa korventaa musta aurinko.

Tiedostaen osansa historiallisessa ja henkisessä jatkumossa yhtyeen ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui juuri kotikaupungin hiekkadyyneillä, samassa paikassa, jossa englantilainen The Rolling Stones esiintyi vuonna 1965.

Ankeat elinolot antavat rajallisen määrän virikkeitä, jolloin mielikuvitus helposti korvaa puutteet. Pelagos-debyytin kappaleiden nimet kertovat kuinka laajalla spektrillä mieli on saanut vaeltaa. Viittauksia löytyy mikromaailmasta aina kaukaisiin tähtiin asti.

Yhtyeen jäsenet ovat 90-luvulla vaikuttaneet Circlessä, mutta Pelagos eroaa Circle-isoveljestään siinä, että rienaavat heviriffit on korvattu naftaliinista kaivetuilla, digitaalisilla syntetisaattorisekvensseillä.