Voiko mikään ruokaohje olla helpompi kuin ravunkeiton resepti? Otetaan vettä, merisuolaa, kruunutilliä ja sokeria. Keitetään. Lisätään ravut ja keitetään kypsiksi. Jäähdytetään. Nautitaan paahtoleivän ja tillisilpun kanssa. Juomaksi sopii samppanja, valkoviini tai olut.

Tässä helpolta vaikuttavassa reseptissä piilee lukematon määrä vaiheita ja valintoja, jotka voivat mennä vikaan, koska rapuun liittyy paljon virheellistä tietoa, uskomuksia ja harhakäsityksiä. Rapu on myös monien tunteiden kohde, koska se on vaikeasti ja harvoin saatava herkku. Rapukautta odotetaan, rapua rakastetaan ja kaivataan, ja sen nauttimiseen valmistaudutaan huolella.

Ravun liha on kulinaristinen täyttymys, jos arvostaa herkkää, hienostunutta makua ja suussa sulavaa rakennetta. Rapuun liittyy myös vähemmän yleviä tunteita: se on harvinaisuutensa vuoksi taistelun ja kovan kilpailun kohde. Ravut ovat synnyttäneet ahneutta, kateutta, salaisuuksia, valhetta ja jopa petoksia. Monet ikävät rapuun liittyvät ilmiöt ovat syntyneet hitaasti ja salakavalasti, kuin kenenkään huomaamatta, koska tosiasiat ja luonnon yksinkertaiset, mutta vääjäämättömät lait ovat historian saatossa vääristyneet ja jopa unohtuneet ihmisten mielestä.

Rapukauden arki on haastava koitos: keittiömestarit kamppailevat joka vuosi laadukkaiden suomalaisten jokirapujen saamiseksi ravintoloihinsa. Rapujen jälleenmyyjät joutuvat olemaan joka syyskesä huolissaan asiakkaiden tarpeiden tyydyttämisestä ravuilla, jotka vastaisivat asiakkaiden korkeita odotuksia. Kaikilla on oikeus saada avoimesti tieto siitä, mistä rapu on kotoisin ja miten sitä on käsitelty. Oikea tieto ja odotus korkeatasoisesta raaka-aineesta saa veden herahtamaan ravunystävän kielelle jo ennen kuin ravut on kunniasaatossa tuotu pöytään.

Kenelläkään ei ole oikeutta pettää näitä odotuksia tarjoamalla jotakin, mikä ei ole aivan sitä, mitä sen väitetään olevan. On surullista, että rapuun liittyviä totuuksia ja valheellisuuksia on pitänyt puida oikeudessa asti.