Rolls-Royce, Wartburg, Ferrari ja Saab nyt ensi kertaa samojen kansien sisällä. Jokainen automerkki on jollekin se Oikea Timantti. Tämä on kirja
niille, jotka haluavat lukea enemmän juuri heitä kiinnostavasta automerkistä. Yli 300 sivua perusteellista autohistoriaa.

Autojen aateliset – siis Rolls-Royce, Bentley, Cadillac ja Bugatti ovat varmasti klassikoita. Mikä ne on nostanut klassikoksi? Varmasti kunnianhimoinen tapa tehdä auto laadusta ja hinnasta tinkimättä. Nämä kaksi ominaisuutta ovat osaltaan rajanneet asiakaskuntaa. Entä T-Ford ja VW-kupla. Eivätkö ne ole klassikoita? Näiden molempien autojen suunnittelijoilla oli myös halu tehdä laadukas auto. Heillä oli oikeastaan vaativampi haaste, koska he halusivat tehdä hyvän auton,
johon mahdollisimman monella oli vara. Laadulla on aina hintansa ja niin Henry Ford, kuin Ferdinand Porschekin päätyivät siihen, että hyvä laatu voitaisiin taata myös riittävän suurilla valmistussarjoilla.
Kun Herra Jokamies osti autonsa, hänen oli voitava olla varma, että se toimisi. Se pitäisi pystyä huoltamaan ja korjaamaan mieluummin itse. Molemmat Herra Kansanautosuunnittelijat suunnittelivat käymäjalkaa
autonsa kanssa myös toimivan jälleenmyyjä- ja huoltoverkoston.

Herra Äveriäs ei juuri uhrannut aikaa autonsa huoltoon ja ostovaiheessa hänelle oli tärkeintä, että auto erottuisi rahvaan autoista. Tietysti oli hyvä, jos se erottui vielä toisten Äveriäiden autoista. Sen kori saisi mielellään
olla käsin tehty ja toista samanlaista ei saisi tulla vastaan herrasmiesklubin parkkipaikalla tai Monte Carlon kasinon pihassa.

Herra Jokamies puolestaan ajatteli niin, että jos hänen valitsemaansa automerkkiä ja mallia oli valmistettu paljon ja sellainen tuli vastaan maantiellä usein se oli varmasti hyvä ja laadukas auto ja sen huolto oli taatusti hyvä. Eivätkö nämä muistot ole yhtälailla muistoja klassikkoautoista ja muistoja timanteista –joista kenties
paras kiilto on jo hävinnyt?