Miten sodan olosuhteissa on hoidettu monikieliset keskustelut, ohjeistukset, määräykset ja raportoinnit? Pekka Kujamäki tarkastelee jatkosodan suomalais-saksalaista aseveljeyttä, monikielistä sotilas-, viranomais- ja siviilikohtaamisten verkostoa, jota pitivät koossa tulkkeina ja kääntäjinä toimineet kielitaitoiset sotilaat ja siviilit.

Keitä nämä aseveljeyden kääntäjät ja tulkit olivat? Miten he päätyivät tehtäviinsä, ja mitä ne sisälsivät? Virallisten ja sotilaallisten resurssien ohella huomiota saavat myös siviilit, erityisesti saksantaitoiset naiset, joiden avulla saksalaisjoukot paikkasivat omatoimisesti Päämajan organisoimien kieliresurssien jättämiä aukkoja.

Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimus kurkottaa sotahistorian suuntaan ja kartoittaa tieteenalojen väliin jäävää ei-kenenkään-maata.