Lars Sonck (1870–1956) oli etenkin ajanjaksona 1890-luvun puolivälistä 1920-luvulle maamme johtavia arkkitehteja. Hänen elämäntyönsä käsittää 150 toteutunutta rakennusta ja sen lisäksi runsaasti asemakaavoja. Kirjassa tuodaan esiin Sonckin arkkitehdintyön keskeisimmät tulokset, painottaen hänen uudistavaa rooliaan niin rakennussuunnittelussa kuin kaavoituksessa. Samalla hänestä luodaan ”kokovartalokuva”. Se käsittää niin ammatillisen puolen kuin henkilöhistorian.
Sonck oli aikansa Helsingissä hyvin tunnettu hahmo. Naimattomana hän vietti runsaasti aikaansa seuraelämässä ja hänestä on lukuisia anekdootteja. Mutta toisaalta hän oli luonnon pariin vetäytyvä minkä mahdollistivat hänen useat huvilansa, joista rakkain oli Lasses Villa (1895) lapsuuden kotiseudulla Ahvenanmaalla. Siellä Sonck vietti kaikki kesänsä. Sonckin mittava tuotanto kattaa niin asuinrakentamisen kuin liike-elämän ja teollisuuden vaatimat tilat. Mutta erityisesti hän oli kirkkojen arkkitehti ja hänen suunnittelemansa kirkot antavat vahvan leimansa Turun (Mikaelinkirkko, 1895–1905), Tampereen (Johanneksen kirkko, nyk. Tuomiokirkko, 1900–1907) ja Helsingin (Kallion kirkko, 1906–1912 sekä Mikael Agricolan kirkko, 1932–1935) kaupunkikuvaan.
Vuodet 1890-luvulta maamme itsenäistymiseen olivat paitsi taloudellisen sekä yhteiskunnallisen niin etenkin kulttuurisen elämän kannalta kiihkeitä. Taiteet kaikkinensa työskentelivät rakentaakseen kulttuuria, joka voitaisiin ymmärtää suomalaiseksi, omapohjaiseksi. Samalla seurattiin tarkasti uusimpia kansainvälisiä virtauksia. Tästä synteesistä syntyi rikas arkkitehtuurin ja muiden taiteiden kukoistus. Sen keskeisiä tekijöitä oli Lars Sonck.