Kuulaita ja hallittuja runoja, joissa on aistittavissa lämpöä ja luonnon vahvaa läheisyyttä, tunturilaaksojen vilvoittavien tuulten huminaa.

Pysähtyen olisit jo perillä.

(Kokoelmasta Talvipäivänseisaus, 1998)

Tenojoen lohimaisemissa ”elämän vesien” puolesta kamppaillut Pekka Kejonen julkaisi Lapin-kautensa alussa elinvoimaisen runokokoelman Runoja, tavallaan. Nahkansa uudelleen luoneen niukkuuden mestarin uusin, neljäs itsenäinen runoteos Äänetön läsnäolo valmistui seuraavan vuosikymmenen kynnyksellä.

Pohjoisen vuodenaikojen vaihtelun uskolliselta kirjaajalta ilmestyi vielä kaksi zeniläisen seesteistä ajatuskokoelmaa ennen kevättulvien sanelemaa pakkomuuttoa kohti eteläisiä kalavesiä 2000-luvun alussa. Pekka Kejosen kahden vuosikymmenen runotuotannon parhaimmisto on valikoitu teoksista Runoja, tavallaan (1983), Äänetön läsnäolo (1991), Talvipäivänseisaus (1998) ja Kevätpäiväntasaus (2000).

Pekka Kejonen (1941–2020) oli suomalainen runoilija, kirjailija ja jazzmuusikko, jota pidetään suomalaisen beat-kirjallisuuden isänä.