Käsikirjaan on kerätty sukupolvien takaa periytynyttä tietotaitoa. Verkon pauloittaja voi räätälöidä omaan kalastuspaikkaan sopivan pyydyksen. Paulojen uusiokäyttö (kierrätys) ja verkon paikkaus on ekoteko. Valitettavasti yhä lisääntyvä uusavuttomuus ja kädentaitojen taantuminen on johtanut verkkojen käytössäkin kertakäyttökulttuurin yleistymiseen. Verkkokalastuksessa ei tarvita konevoimaa eikä talvella edes venettä. Terveellisen ja tuoreen luonnonkalan pyynti yhdistettynä hyötyliikuntaan voidaan tehdä ilman hiilijalanjälkeä ja muovipakkauksia. Uusiutuvat kalavarat kuten myös marjat ja sienetkin ovat vajaakäytössä.

Verkon lajitteluominaisuutta (solmuvälirajoitukset) voidaan hyödyntää kalavesien hoidossa säästämällä alamittaisia ja tarvittaessa myös isoja emokaloja. Tämä käsikirja pyrkii kalavarojen ympäristöystävälliseen hyödyntämiseen luontoa kunnioittaen.