Miten ja mitä dokumentaarisissa valokuvaustyöpajoissa opitaan? Valokuvaaja-opettajat Stefan Bremer, Japo Knuutila ja Jan Kaila ovat toteuttaneet dokumenttivalokuvauksen perinteelle rakentuvia työpajoja kehittämillään konsepteilla useiden vuosikymmenien ajan. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan oppimista näissä työpajoissa Lahden Muotoiluinstituutissa. Sisältö tarjoaa kiinnostavia näkökulmia keskustelulle siitä, mitä taiteen opetus ja oppiminen merkitsee muuttuvissa taiteen tekemisen tietoteoreettisissa, yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa tilanteissa.

Kirjassa oppimista taideammattiin tarkastellaan toimijaverkkoteoriaa soveltaen sosiomateriaalisena prosessina. Valokuvaajaksi opitaan (digitaalisen) kameran ja ihmisen yhteisen toimijuuden tullessa koetelluksi. Tämä tapahtuu erilaisissa kohtaamisissa niin kuvausympäristöissä kuin toisaalta opetustilanteissa opettajan, opiskelijan ja opiskelijaryhmän dialogissa. Opettaja opettaa monin tavoin, esimerkiksi asettumalla vastukseksi opiskelijalle ja haastaen tämän ylittämään itsensä kuvaajana. Tutkimuksessa tarkasteltavana ovat ajankohtaiset opettajan ja opiskelijan välisen valtasuhteen kriittiset kohdat, mutta myös oppimisen mahdollistava yhteinen heittäytyminen luovaan työhön.

Taidekoulu on monessa suhteessa paradoksaalinen koulu, sillä siellä opitaan pois malleista, opitaan sietämään epävarmuutta, eikä vain sietämään, vaan nauttimaan ja elämään siitä.

Toimijaverkkoteoriasta käsin kuvat näyttäytyvät toisin. Ne ovat toimijoita tapahtumisen virrassa kuljettaen syntyessään myös oppimista eteenpäin. Oppiminen synnyttää siis kuvia ja kuvat taas oppimista.

Pauliina Pasanen (s.1966) on koulutukseltaan valokuvaaja ja opettaja. Hän on toiminut pitkään opetustehtävissä median ja valokuvauksen aloilla Lahden Muotoiluinstituutissa (Lab ammattikorkeakoulu). Tässä tutkimuksessa hän perehtyy oppimiseen käyttäen kotietnografista tutkimusmenetelmää, missä omat kokemukset alan opiskelijana ja opettajana ovat hyödyllisiä apuvälineitä.