Arvostetun tekijän runot ovat uteliaita ja kirkkaan melankolisia.

Se alkaa kun aika otetaan pois, odotus alkaa. Horisonttia pitkin punaista. Kattotiilet vapisevat. Ei vieläkään. Sinä olet kallis, liian kallis. Mikä oli tähän kaikkeen syynä? Laivan lähtö? Jotain jäi sanomatta, tekemättä ja sitten pilvet ravasivat laumana sivuttain ja Buffalon puhvelit, jotka käyttäytyvät kuin lapset. Kattoikkunoihin on syttynyt valo, mitä tapahtuu kaukana sinun asunnossasi?

Pauliina Haasjoen viidennen runokokoelman keskustelevissa säkeissä sekoittuvat muistot, meditaatiot ja kaikkeuden lakkaamaton ihmettely. Virtaavat runosarjat kuljettavat lukijaa maailmassaan tarkkasilmäisinä ja haikeina.