Miksi on päädytty puhumaan erityisistä lapsista ja kadotettu heidän tavallinen lapsuutensa?

Perheen ja ammattikasvattajien yhteistyö virittyy yleensä vain silloin, kun lapsen kehityksestä huolestutaan. Tällöinkin vastuu mieluusti siirretään erityisasiantuntijoille. Kun lapset luokitellaan erityisiksi, arjen asiantuntijat - vanhemmat - ohitetaan.

Tavallinen lapsuus ilman leimaamista ja muista lapsista erilleen joutumista kuuluu kaikille. Tässä kirjassa tavallisen erityisiin lapsiin kuuluvat myös ne lapset, joilla on lääketieteellinen diagnoosi. Kirjassa tarkastellaan lapsen kehityksen huolenaiheita, kehitysympäristöjen moninaisuutta ja yhteistyön pelisääntöjä. Samalla tuodaan esille hyväksi havaittuja yhdessä tekemisen toimintamalleja. Kodin, päivähoidon ja koulun arjesta syntyy lapsuus, jonka rakentamiseen tarvitaan yhteistyötä ja kunkin osapuolen asiantuntemusta. Kirjan avulla ammattikasvattaja havaitsee, että erityinen onkin tavallista.
Hänen uskonsa omiin mahdollisuuksiin työskennellä kaikkien lasten kanssa lisääntyy.

Uudistetussa painoksessa on huomioitu muun muassa uudet tutkimustiedot perheen arjesta, lapsen tuen tarpeista ja yhteistyön käytänteistä sekä lainsäädännön ja käsitteiden muutokset.

Erityispedagogiikan professori emerita, YTT Paula Määttä on johtanut 20 vuotta tutkimusta, jossa on selvitetty, miten perheet pärjäävät ammattilaisten kanssa. Hän on kouluttanut erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen ammattilaisia ja ollut mukana valtakunnallisissa hankkeissa. Tutkimusryhmä kehitti uusia työtapoja tasavertaiseen yhteistyöhön perheiden kanssa.

EO, KT Anja Rantala on uransa aikana toiminut varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opettajana, sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen lehtorina sekä yliopiston lehtorina. Hänen opetus- ja tutkimustyönsä keskeisenä teemana on ollut perheiden ja kasvatusalan ammattilaisten yhteistyö.