Suomenkielinen alkuteos: Pronssitähti. Pronssitähti vie lukijansa neuvostoajan Viroon, Saarenmaalle ja Tallinnan eliitin notkuvien pöytien votkanhuuruun. Eestissä eletään vuonna 1949 veitsen terällä, toveri Stalinin silmäin alla. Villem on talonpoika, jonka intohimona on luontorunojen kirjoittaminen. Kun vaimo Vilja ehdottaa, että mies lisäisi aurinkoa kuvaavan runon nimeen yhden sanan, asiat alkavat tapahtua nopeasti: Villem voittaa runokilpailun, ja hänet kutsutaan Tallinnan kulttuurikeskukseen hakemaan kunniakirjaa ja pronssitähteä. Vilja varustaa miehensä matkaan ja pyytää tältä ainoastaan yhtä asiaa. Tuliaisiksi pitäisi löytää porsas. Tehtävä ei vaikuta vaikealta, mutta moni asia voi kuitenkin mennä juhlapäivällisen viinahöyryissä vikaan. Ja mikä pahinta, matka Siperiaan on äkkiä lyhentynyt kovasti.
Sõjajärgne Muhumaa. Nii nagu teisedki saare elanikud, püüavad Vilja ja Villem Talvik kohaneda eluga nõukogude võimu all. Rabatakse tööd teha oma talus ja kalurisovhoosis, saatjaks vaesus ja pidev hirm küüditamise ees. Kogu majapidamine, poja Meelise ja haige ämma eest hoolitsemine on Vilja õlul, sest Villemit köidab talutööde asemel kirjutamine. Mees muudab naise soovitusel oma töö pealkirja ja saadab selle konkursile. Nüüd tuleb tal sõita Tallinna, et võtta vastu aukiri luuletuse „Suur seltsimees, meie päike“ eest. Vilja saadab Villemi teele sooviga, et mees tooks Tallinnast pere elujärje parandamiseks jorkširi põrsa.
Havaste kujutab väga detailselt elu rannakülas 1940ndate teises pooles. See on lugu tugevatest saare naistest ja lootusest paremale tulevikule ka rasketel aegadel.
„Pronkstäht“ on Paula Havaste Saaremaa-sarja esimene romaan.